Taisto Sokka tajusi lapsena Soinin kirkossa papin tekevän hyvin tärkeää työtä

0
Taisto Sokka

Teksti ja kuvat: Jouko Siirilä/J-Pnews

Ähtärin seurakunnan teologiharjoittelija Taisto Sokka tajusi kerran lapsena Soinin kirkossa papin tekevän jotain hyvin tärkeää työtä vaikka ei saarnan sisältöä enää muistakaan. Lapsuudessaan hän vietti paljon aikaa Soinin mummolassa. Lukioaikana papin työ alkoi tuntua kaikkein merkityksellisimmältä vaihtoehdolta hänelle itselleen.

Kesä tuo seurakuntiin perinteisesti uusia kasvoja kesätyöntekijöiden hahmoissa. Neljä vuotta papiksi tähtääviä opintoja suorittanut Taisto Sokka toimii teologiharjoittelijana Ähtärin seurakunnassa kesäkuun puoliväliin asti. Viime sunnuntaina hän saarnasi Ähtärissä ensi kerran Hyvän paimenen sunnuntain teemasta.

Taisto Sokka asuu virallisesti Helsingissä niin ikään teologiaan opiskelevan Anna-puolisonsa kanssa. Jyväskylä on kuitenkin kaupunki, jossa hän varttui, kävi peruskoulunsa ja lukion. Vielä lähemmäs Suomenselkää ja Järvi-Pohjanmaata tullaan, kun Taisto kertoo viettäneensä melkoisen osan lapsuuden ja nuoruuden vapaa-ajoistaan perheensä ja sukulaistensa kanssa Soinissa.

Raitaperällä äidin isän Lauri Kuuselan seurassa hän aikookin asustella tulevat viikot.

– Olimme lapsuudessani jossakin vaiheessa Soinissa melkein joka viikonloppu. Soinin kirkossa istuttiin aina vakiopaikoilla, Taisto kertoo.

Soinin kirkkoon liittyy myös varhainen kokemus, jolla oli merkitystä papin ammattiin hakeutumisen kanssa.

– Olin ehkä kahdeksanvuotias, kun olin jälleen Soinin kirkossa perheen kanssa. Lauri Lempinen oli silloin kirkkoherrana. Katsoin häntä siellä ylhäällä saarnatuolissa ja muistan ajatelleeni, että jos olisin joskus tuolla saarnaamassa, tekisin varmasti jotain tärkeätä työtä. Itse saarnasta en kyllä muista sanaakaan.

Ajatus papiksi kouluttautumisesta oli hautautuneena varsin pitkään kouluvuosina. Lukion puolivälissä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että mikään muu elämäntehtävä ei olisi yhtä merkityksellinen.

Käytännöllistä teologiaa
turhan vähän opinnoissa

Taisto opiskelee Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa kirkon työtehtäviin pätevöityvien linjalla. Teologian maisterin on tietysti mahdollista pyrkiä minne tahansa missä edellytetään yleistä akateemista tutkintoa.

– Pastorina minun on kuitenkin tarkoitus työskennellä Suomen ev.-lut. kirkossa, Taisto haastelee.

Samaan hengenvetoon hän toteaa, että kirkossa on ollut ja tulee olemaan sisäisiä haasteita.

– Sinne minne päädynkin aikanaan siellä pyrin hoitamaan oman tonttini mahdollisimman hyvin ja pitämään rohkeasti esillä Raamatun sanaa.

Se millaista teologian opiskelu on tänä päivänä on vastattavaksi varsin monimutkainen kysymys.

– Ensimmäinen haaste syntyy jo siinä, että teologian opiskelu on yhä enenevässä määrin akateemista ja vähemmän käytännöllistä. Se velvoittaa yksilöä tekemään selväksi itselleen, millaisena hän näkee kirkon, jota haluaa palvella.

– Minulle kirkko on Jeesukseen uskovien yhteisö, joka matkaa yhdessä kohti ikuista elämää. Jeesuksessa Kristuksessa meillä on Jumalan antama ilmoitus siitä, mikä on ihminen, kuka on Jumala ja miten epätäydellinen ihminen voi pelastua.

– Tämän jatkumona kirkko kertoo ilosanomaa ja pitää kiinni Jeesuksen opetuksista huomioiden erityisesti heikoimmat ja syrjään jääneet. Ilosanomaan taas ei kuulu viha ketään kohtaan – Jeesus kehottaa rukoilemaan myös vainoojiemme puolesta. Kirkon työssä keskitytään siihen, minkä puolesta taistellaan, maalailematta tarpeettomia uhkakuvia tai vastakkainasetteluja.

Jumalan sana ja ohjeet eivät
ole kulttuurisidonnaisia

– Kirkon tulisi tukea kaikkia, mutta kirkon oman tunnustuksen mukaisesti. Vaikka kristillinen rakkaus vaatii kaikkien rakastamista, ei se tarkoita, että kirkko voisi tukea sitä vastustavaa toimintaa tai ajattelua. Sen sijaan kirkon tulee vaalia yhtaikaa sekä omaa olemustaan uskovien yhteisönä että kurottaa sinne, missä konkreettista apua ja lohtua tarvitaan eniten.

– Kun uskomme, että Jumala on kaikkivoipa, niin uskomme myös, että hän on sanassaan säilyttänyt meille ikuisena totuutena sen, minkä hän haluaa meille ilmoittaa. Asioiden pois selittäminen tai lisääminen ei kuulu sille, joka haluaa vastaanottaa Jumalan sanan. Toisinaan sitä kuulee kummaa opetusta, kun yksinkertaisia opetuksia Raamatusta muutetaan vetoamalla, ettei tämä ja tuo enää päde meidän aikanamme, koska ne olisivat vain kulttuurisidonnaisia. Mielestäni on aina parempi olla liian varovainen tulkitessaan jotakin mahdollisesti kulttuurisidonnaiseksi. Jumalan sanan totuudet eivät muutu ajassa tai kulttuurissa, mutta aina tulee pohtia, kuinka se kohtaa ja parhaiten puhuttelee kulloistakin kuulijaa.

Raamatun kääntämisessä
aina omat ongelmansa

Taisto arvostaa ja puolustaa teologiaa oppiaineena myös Raamatun alkukielten osaamisen kannalta.

– Suomenkielinen tai minkään muunkaan kielen käännös ei koskaan täysin vastaa alkutekstiä, koska kielioppi ja sanojen merkityskentät ovat erilaisia. Käännöstyö tuottaa väistämättä eri kääntäjien jäljiltä erilaisia tuloksia.

Taisto Sokka kysyy kuitenkin aiheellisesti, voisiko kaikkivaltias Jumala olla niin heikko, että hän antaisi aikojen saatossa teksteihin tulla niin suuria vinoutumia, etteivät ne enää välittäisikään Jumalan alkuperäistä ilmoitusta?

– Qumranin tekstilöydöt heti toisen maailmansodan jälkeen sekä teologinen tutkimus vahvistavat ainakin minulle sen, että Raamatun tekstit ovat ihmeellisesti säilyneet halki vuosisatojen erilaisista kääntäjistä ja kopioitsijoista huolimatta. Se todistaa, että näitä kírjoituksia on pidetty äärimmäisenä pyhinä ja siksi niiden alkuperäistä sanamuotoa on varjeltu kopioinnissa tarkkaan aina nykyaikaan asti. Se tieto vahvistaa uskoani siihen, että Jumala on Pyhän Henkensä kautta inspiroinut ja varjellut sanansa säilymisen.

Lampaat eivät voi
päättää kirkon suunnasta

Äskeisten kirkolliskokousvaalien motto oli Minun kirkkoni. Miltä se kuulostaa? Voiko kuva kirkosta vaihdella ratkaisevastikin riippuen vastaajasta?

– Sen voi tulkita haasteena tulla kertomaan minkälaisen kirkon meistä itse kukin haluaisi, jos saisi siitä ihan itse päättää. Toisaalta sen voi lukea kannanottona, että minä epäröimättä tunnustan tämän omaksi kirkokseni.

– Minä mielelläni viittaisin viime sunnuntain teemaan. Lampaat eivät päätä mikä kirkko on ja mihin suuntaan mennään, vaan sen tekee paimen. Tässä meitä lampaita auttaa Jeesus itse, apostolit sekä kirkon pitkä rikas traditio. Tällä tavoin ohjautuvaan kirkkoon minäkin tahdon kuulua. Käytämme järkeämme oikein pyrkiessämme vaeltamaan Hyvän paimenen ohjeiden mukaan, Taisto Sokka miettii maanantaisen työpäivänsä päätteeksi.


 

Yleisötilaisuus_Hautakylä

JÄTÄ KOMMENTTI