Skrabb-Tallbackan suku etsii kadonneita hopeapikareita

0
Raimo Hautanen
Skrabb-Tallbacka-suvun puheenjohtaja Raimo Hautanen
Missä ovat lähes 200 vuotta vanhat hopeapikarit, joilla pelastettiin perhe nälkäkuolemalta ja hyvitettiin aviottoman lapsen hylkääminen?

Tämä kysymys on vaivannut järviseutulaista Skrabb-Tallbackan sukua vuosikymmenet, ja nyt sukuneuvosto aikoo toden teolla etsiä näitä tunnearvoltaan kalliita pikareita.

Hopeapikarit joutuivat pois suvusta 1930-luvulla syistä, jotka ovat osittain hämärän peitossa. Hyvällä onnella voisivat löytyä, jos ne ovat päätyneet jonkun kiinnostuneen keräilijän tai antiikin ystävän käsiin. Pikarit tunnistaa kaiverruksesta. Ne olivat Keisarillisen Suomen talousseuran 1819 myöntämä raivaajapalkinto suvun kantaisiin kuuluvalle talonpojalle, 1768 syntyneelle Erkki Juhanpoika Tallbackalle. Tämä oli raivannut 20 tynnyrinalaa kaskea nevasta, mäntyrämeestä ja hallaisesta heinäniitystä, kaivanut lähes kaksi kilometriä ojaa ja rakentanut yli 600 metriä kiviaitaa.

Skrabb-Tallbacka-sukuseuran puheenjohtaja Raimo Hautanen Seinäjoelta kertoo, että perimätiedon mukaan pikareilla on pelastettu suuri perhe nälkäkuolemalta. Silloinen Tallbackan talon isäntä lähetti 1860-luvulla poikansa Juha Erkinpoika Tallbackan Saarijärvelle vaihtamaan arvokkaat perintöesineet viljaan. Poika palasi viljakuorman kanssa, mutta ilmeisesti nälän jo heikentämänä menehtyi itse 1867. Kun nälkävuosista oli selvitty ja aittoihin oli kertynyt riittävästi viljaa, pikarit käytiin vaihtamassa viljalla takaisin. Kallisarvoiset perintöesineet palasivat oikealle paikalleen, ja kun suku vaurastui, pikareita vaalittiin suvun hallussa yli 60 vuotta läpi Venäjän sorron ja itsenäistymisen vuosien.

1930-luvulla pikarit omistanut isäntä teki pikareilla parannusta synnistään. Hänellä oli ollut avioton lapsi, jota hän ei ollut tunnustanut eikä maksanut hänestä elatusapuja. Kuolinvuoteellaan hän oli tullut tunnontuskiin, kutsunut pojan luokseen ja antanut arvokkaat pikarit tälle kertahyvityksenä ja isänperintönä.

– Poika oli ottanut pikarit mukaansa, lähtenyt ehkä remmastusreissulle Pietarsaaren seudulle, myynyt pikarit ja pelannut rahat. Pikareita ei ole sen jälkeen nähty. Jos kävisi satumainen tuuri, pikarit voisivat löytyä jonkun keräilijän vitriinistä vaikkapa Pietarsaaren tai Kokkolan seudulla. Myös Ruotsiin on viety Suomesta paljon antiikkia, joten ne ovat voineet päätyä Pohjanlahden tuolle puolen, sanoo Hautanen.

Etsityt hopeapikarit ovat korkeudeltaan 8-13 cm, ehkä kookkaampiakin. Yläreunassa on lehtiaiheinen koristenauha. Kyljessä on medaljonkikuviot, joista toisessa kohokirjaimin teksti ”Uskollisen ja monenvuotisen palveluxen merkixi K. Suomen Huoneen Hallitus Seuralta”, toisella puolella vuosiluku 1819, nimi Erkki Juhonpoika Tallbacka sekä teksti: Lahjoitettu Keisarilliselta Huoneen Hallituksen Seuralta Suomesta. Suku olisi kiinnostunut asettamaan pikarit näytteille ensi kesäkuun 30. päivänä 2012 pidettävässä sukujuhlassa Alajärvellä tai vaikka ostamaan ne takaisin sukuun.

Sukujuhla alkaa Alajärven kirkossa esitettävällä tarinateoksella Lakeus, rukous, vapaus – sinun sukusi tarina. Siinä toimittaja Heli Karhumäen murretarinat pohjalaisten vaiheista vuorottelevat kansanmusiikkiyhtye Kiharakolmion mukaansa tempaavan musiikin kanssa. Sukujuhlassa puhuu kaivosyhtiö Talvivaaran perustaja Pekka Perä. Karhumäki ja Perä kuuluvat molemmat Skrabb-Tallbackan sukuun, jonka kantaisä on Skrabbin talon ensimmäinen isäntä Olli Pietarinpoika Skrabb, jonka hallussa Alajärvellä oleva tila oli vuosina 1549–1565. Kahteen sukukirjaan on koottu tiedot jo tuhansista jälkeläisistä.

ilmoitustori_perus1

JÄTÄ KOMMENTTI