Suomi-100 Soinin Kyläpääskyjen järjestämän kirjoituskilpailun satoa (osa 2)

0
Jaana Laakso

JPNEWS julkaisee kirjoitukset Suomi-100 palkituista teoksista. Vuorossa on Jaana Laakson kirjoitus.

Hei Suomi

Halusin ilahduttaa sinua kirjeellä, yllätyitkö?

Ajatella, täytät sata, se on hieno pätkä itsenäisenä maana. Poutapilvinen taivas hulmuaa lippusi väreissä, kumoan kunniaksesi kulauksen lähdekaivon vettä. Nostan sinulle lippalakkia, heilutan Marimekon huivia! Tuntuupa isänmaalliselta.

Parkkeerasin punaisen potkukelkan liiteriin aurinkotuoliksi aikaisin keväällä, avasin ovet etelään ja haaveet hiirenkorviin. Ei tullutkaan lämmintä, koillistuulet vain alati hönkivät niskaan. Wladimir Köppenin ilmastoluokituksen mukaan olet lumi- ja metsäilmaston kostea- ja kylmätalvista tyyppiä. Ja totta vie, niin olet!

Nyt kirjoitan tätä kirjettä toppatakissa toukokuussa. Mutta kas, tuossa vastasaapunut västäräkkipari keikuttaa pyrstöjään, ne uskovat pesimäajan tulevan ja luovat minuunkin kasvukausitoivoa. Muuttolintujen paluu kotikonnuille on vahva todiste tämän maan hyvyydestä. Oma käsitykseni onnesta soveltuu myös näille leveyksille, eikä kaukokaipuu saa sieluni syrjästä otetta.

Toisinaan asiat näyttävät arvoituksilta. Kokosin palapeliä Taistelevat metsot, enkä tiennyt kumpi metsoista voitti. Miksi palapelistä puuttuu 13 palasta ja vain 987 on tallessa? Koukkunokka näytti Koivistolta, mutta kun Mauno kuoli, yhdennäköisyys katosi. Asian vertauskuvallisuus ei auennut, ehkä sitä ei ollutkaan. Muitakin epävarmuuksia ilmeni: näinkö pulmusia tuiskun keskellä vai näinkö unta pulmusista? Mitä touhuaa saimaannorppa Pullervo? Onko töyhtöhyypillä vain kaksi kampausta: töyhtö myötä – ja vastatuuleen? Kumman itse valitsisin? Kauanko euroopanmajavan ja siperianlehtikuusen pitää majailla Suomessa saavuttaakseen kansalaisuuden? Mitä mieltä olet?

Katselen karttaa vuodelta 1910, olit silloin pala Venäjää, Suomen suuriruhtinaskunta ilman itsenäisyyttä. Voi helmojesi pulleutta ja ylävartalosi vantteruutta. Selaan sormella lähes unohdettuja nimiä: Korpiselkää, Jänisjärveä, Viipuria kaksoisveellä, Käkisalmea, Metsäpirttiä, Kivennapaa. Vieläkö tunnet amputoitujen raajojen kipua vai hellittääkö tuska kun luopumisesta kertyy vuosia suuren tukkipuun verran? Miten ikävän kyyneleet kuivuvat, jos ne pullahtavat yhä uudestaan?

Puhalletaanpa pölyt Suomi-postikortista! Kortissa rauduskoivu keinuu kesätuulessa ja laulujoutsenpari soutaa auringonkultaan. Pihapolulla Elovena-tyttö paljasjaloin kuuntelee, joko hirnahtaa Toivo (suomenhevonen), joko haukahtaa Urho (suomenpystykorva), joko saapuu sulho (esimerkiksi sodasta, pesäpallopelistä tai Jukolan viestistä)? Periksi en anna, uhoaa sulho tappiosta sisuuntuneena. Joko neito lämmittää ryvettyneelle rakkaalleen saunan? Neito kuuntelee radiosta Vesa-Matti Loiria leinoilemassa: ”kesäyön on onni omanani”. Mutta voi, saunavihtaa hakiessaan huomaa koivussa keltaisen lehden. Joko saapuu syys taas liian pian? Joko Verokarhu ahnaasti kiinteistöverojaan vartoo, joko yksi miljoonasta linnunpöntöstä tyhjillään, joko lapset ypöyksin maailman kavalissa tuulissa hennoilla siivillään?

Anteeksi, leikilläni maalailin ylen määrin Suomi-kaihoa, en ollut vakavissani. En sentään maininnut Väinämöistä, Sibeliusta, Paavo Nurmea, Lasse Viréniä, Mannerheimia, sotakorvauksia, jäänmurtajia, joulupukkia, ruisleipää, Kekkosta, Nokiaa, muumeja ja äitiyspakkausta. Hups, mainitsin sittenkin.

Kaunis olet metsiä, soitasi myöten. Monet ylistävät kesäöittesi ihanuutta, ruskaa, umpivalkoista hankea, ja tuhansia järviäsi kehuvat ulkomaalaisetkin. En ole eri mieltä, mutta minulle olet säällä kuin säällä vaihtamaton Norjaan (ja Tanskaan, Ruotsiin, Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Kanadaan, jotka tutkimuksen mukaan ovat sinua onnellisempia, mutta minä en listaa allekirjoita ruotsalaisten kiusallakaan).

Maaemona meitä ruokit, tuskin enää tunnemme sanaa nälkä. Opetat meitä olematta Siperia, enemmän kuin opimme. Annat myös ymmärtää välihousujen omistamisen tarpeellisuuden ympärivuotisesti. Auta esimerkilläsi luopumaan itsekkyydestä, kateudesta ja kalavelkojen kantamisesta. Muutakin tekemistä kyllä löytyy. Maan onnea ei rakenneta vihalla ja katkeruudella, ne ovat kestämättömän kehnoja rakennusvärkkejä, eikä huonolla hyvää tehdä.

Paljon on nähty vaivaa menneisyytesi arvostelemisessa. Olet muka hiljaa hyssytellyt, pyllistellen nöyristellyt tai rähmälläsi makoillut. Helppo viisastella jälkeenpäin kun vaara on ohi, ja paljastaa oma ymmärtämättömyytensä. Toki sadassa vuodessa on oikaistava olemistaan, on venyttävä ja harjoiteltava asentoa vapaasti, on otettava kantaa tekoihin ja tekemättä jättämisiin. Mahdollisuutesi elvistelyyn ovat aina olleet niukat. Valtakunnan päättäjillä on onneksi ollut mukana malttia enemmän kuin uhoa. Tuntuu hyvältä, että puolueettomana olet ollut rauhantyöhön päin kallellasi. Älä hötkyile tulevaisuudessakaan!

Anna anteeksi, emme aina käyttäydy arvosi mukaan. Hukkaamme hetkiä ja mahdollisuuksia. Valitamme turhista, jämähdämme jästipäisyyteemme. Laiskuuttamme tai välinpitämättömyyttämme vedämme auttavan kätemme pois, tai nyrkkiin. Harmittaa kun möykkäämällä kohtelemme kaltoin kaunista äidinkieltämme kuin sivistystä vailla. Kieltäsi rakastan ja haluan vaalia leivon liverryksen lempeitä sanojasi.

Reipas olet, et viitsi liikaa mököttää penkin alle mennyttä Euroviisukisaa tai sitä, että jääkiekkopeleissä kiekko menee liian monta kertaa omaan maaliin. Melkein onnistuimme. On saatu yrittää ja olla mukana, ja joskus on soinut Maamme – laulu mukavasti sydäntä muljauttaen. Pettymykset olkoot runsaspottuinen maaperä uusille aluille.

Kyllä minua pelottaakin puolestasi. Hyvinvointi hupenee. Ilmastonmuutos haastaa kansat, monelle tulee nälkä ja lähtö. Mikä on osasi ja kantokykysi? Pohjolan perukoilla meillä ei ole mitään lämpöasteita vastaan, harvemmin tarvitsisi viluistenkaan lennellä auringon perässä, mutta muutos tuo muutakin. Joudumme jakolaskemaan varamme ja tilamme uudestaan. Maailmanpolitiikan kireät käänteet repivät vakauden reunoja. Kaukana ja lähellä valtakuntien suuruuden mahtailu on ehtymätön. Ja mitä pahaa saa aikaan väärä henkilö? Varjojen keskelläkin olkoon tulevaisuudentoivomme luja kuin ikiaikainen peruskallio.

Rukoilen Kaikkivaltiaan varjelusta, että Hän ohjaisi jatkossakin kohtaloasi. Ihmispäätöksin pääsemme vain alkuun, usein vieläpä vikasuuntaan. Älköön kaksipäinen kotka sinua koskaan raadelko, älkööt tulevat ilmestyskirjan pedot sinua havitelko. Säilytä hyvyytesi, ole rohkea.  Pikkuruisena maapallona kellimme mustassa avaruudessa. Tuikahda pallon kauneimpana pilkkuna ajasta aikaan!

Tuntuu perin luonnolliselta kellahtaa viimeisen kerran syliisi kun elämäni päättyy. Tiedän, että nuoret taitavakätiset jatkavat kaikkea mikä minulta jää kesken ja mitä en ehdi, osaa tai uskalla aloittaakaan. Tulevia sukupolvia siunaan. Myös heidän sydämensä sykkii sinulle, niin uskon, miten muuten voisi ollakaan. Sanoilla ja teoilla he kirjoittavat uusia komeita lukuja Suomi-tarinaan, sinun tarinaasi.

En malta olla mainitsematta, tai ehkä tiedätkin, mitä hollantilaiset keksivät lahjaksi: he jalostivat pitkävartisen valkoisen Suomi 100- tulppaanin juuri sinulle. Syksyllä saat kukkasipuleita, ja seuraavana keväänä, kuin ylösnousevana ihmeenä, puhtaana hohtavia tulppaaneja. Jo ajatus kukkamerestä saa liikuttumaan. Valkoisessa tulppaanissa on samaa valoa kuin metsätähdissä, niitä poimisin sinulle, mutta eiköhän anneta metsätähtien kukkia poimimatta luonnon helmassa.

No, eipä minulla muuta asiaa ole. Olet rakas, kiitos että olet kotimaani. Voi hyvin! Hymyjä ja halauksia juhlavuonnasi, upeaa uutta vuosisataa. Pidetään toisistamme huolta.

Lämpimin ajatuksin

Hilman pojantytär

AA-KaMa_270719

JÄTÄ KOMMENTTI