Suomessa on varauduttu monenlaisiin häiriö- ja kriisitilanteisiin, mutta aina ne yllättävät. Viranomaisten tilannetietoisuudessa ja kriisiviestinnässä on jatkuvasti parantamisen varaa.
Tänään julkistettu Timo Hellenbergin, Heikki Talvitien, Pekka Visurin ja Risto Volasen kirja Myrskyn silmässä – Suomi ja uudet kriisit (WSOYpro) valottaa ja arvioi suomalaisen kriisinhallintajärjestelmän vahvuuksia ja heikkouksia.
Tammikuussa 2005, noin kaksi viikkoa Aasian tuhoisan tsunamin jälkeen, raju myrsky iski Etelä-Suomen rannikolle. Loviisan ydinvoimalan edustalla meriveden pinta nousi vain kahden sentin päähän turvarajasta, jolloin ydinvoimala olisi julistettu hätätilaan ja sitä olisi ryhdytty ajamaan alas.
-Ydinvoimalan alasajolla olisi ollut suora vaikutus sähkönkulutukseen. Ennen kaikkea meriveden nousu epätodennäköisen korkealle kertoi tilanteesta, jota ei ollut riittävästi otettu huomioon kriisisuunnitelmissa. Pietarin lähellä sijaitsevan ydinvoimalan Sosnovyi Borin edustalla merivesi nousi 240 cm yli normaalin. Vastaava vedennousu olisi aiheuttanut Loviisassa vakavan vaaratilanteen, joka olisi uhannut laitoksen jäähdytyksen kannalta oleellisia toimintoja, kuvailee toinen kirjan toimittajista valtiotieteen tohtori Timo Hellenberg.
Kriisiviestintä kompuroi koulusurmissa
Yhtä lailla Jokelan (2007) ja Kauhavan (2008) koulusurmissa kuin Utøyan verilöylyssäkin tekijöiden tavoitteena on ollut mahdollisimman suuri medianäkyvyys. Tilanteita, joissa tekoihin syyllistyneet ohjailevat tiedonvälitystä päämääriensä mukaan, tulisi arvioida kriittisesti.
-Ampujat tavoittelivat teoilleen mahdollisimman suurta julkisuutta, ja sen he myös saivat. Kysymys oli paljolti siitä, kenen ehdoilla julkisuuskuva syntyi ja mitä seurauksia siitä on ollut myöhemmille käsityksille”, valtiotieteen tohtori Pekka Visuri sanoo.
Viestintä oli sekä Jokelan että Kauhajoen tapauksissa jopa niin keskeisessä asemassa, että on puhuttu ”mediakatastrofeista”, millä tarkoitetaan sekä tapahtumien uutisarvoa sinänsä että epäonnistumisia tiedottamisessa. Esimerkkinä voidaan käsitellä Jokelan koulusurman viranomaisviestintää.
”Viranomaisviestinnän epäonnistuminen ja neljän tunnin tiedotussulku johti Jokelan tapauksessa siihen, että huhuihin perustuvaa väärää tietoa kuolleiden ja loukkaantuneiden määrästä liikkui vapaasti tiedotusvälineiden keskuudessa, vaikka oikea tieto oli viranomaisilla jo varhain”, todettiin raporteissa. Eri viranomaistahot olivat harjoitelleet viestintää omissa tilanteissaan, mutta kokemus yhteistoiminnasta yllättävässä tilanteessa puuttui.
”On perusteltua rinnastaa koulusurmat terroritekoihin. Valmiussuunnitelmien laatimisen ja kriisiviestinnän näkökulmasta tämä antaa toiminnalle laajemman yhteiskunnallisen kehyksen”, kirjan tekijät tähdentävät.
Myrskyn silmässä – Suomi ja uudet kriisit -kirjassa käsitellään edellä mainittujen aiheiden lisäksi mm. Aasian tsunamia 2004, Georgian sotaa 2008 ja Arctic Sea -laivan kaappausmysteeriä vuodelta 2009.
Latautuu ...
