Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jytyn puheenjohtajan Maija Pihlajamäen mukaan Suomessa kunnilla on hyvin laaja lakisääteinen tehtäväkenttä, joka tulee huomioida myös tulevaisuudessa kun kunta- ja palvelurakenneuudistusta toteutetaan erittäin kirjavassa kuntakentässämme. Suurkuntien rakentaminen ei saa olla Pihlajamäen mukaan palvelujen turvaamiseksi itsetarkoitus.
Jytyn puheenjohtaja MaijaPihlajamäki
Levillä Jytyn järjestämässä seminaarissa torstaina puhunut Pihlajamäki huomauttaa, että Suomen kunnat ovat keskimääräiseltä väestömäärältään saman kokoisia kuin Euroopassa yleensä, mutta pinta-alaltaan huomattavasti laajempia. Tämä on hänen mukaansa se akilleen kantapää, joka tuottaa palvelutuotantoa järjestettäessä ongelmia.
“Kuntien lukumäärä on laskenut vuoden 1955 tasosta parilla sadalla, 547:stä alle 342:aan. Paljon on siis jo tehty.
Kannatan kuntien yhteistyön lisäämistä ja lukumäärääkin voidaan vähentää, jos toimenpiteillä turvataan kuntien elinvoimaisuus ja ne palvelut, joihin kuntalaiset asuinpaikastaan riippumatta ovat oikeutettuja. Kunnan suuri koko ei ole eikä saa olla kuitenkaan se tärkein kriteeri kun mietitään palvelujen tuottamista kuntalaisille. Meillä on hyviä esimerkkejä tutkimustenkin mukaan siitä, että suuri koko ei ole olennaista eli suuretkaan kunnat eivät ole palvelutuotannossaan niitä tehokkaimpia, monesti päinvastoin. Nythän asukasluvultaan suurin kunta on noin 200 kertaa suurempi kuin pienin kunta ja pinta-alaltaan laajin kunta yli 2000 kertaa laajempi kuin pienin kunta”, Pihlajamäki huomauttaa.
Vaikka osalle kuntarakenteen ongelmatekijöistä voidaan Pihlajamäen mukaan tehdä paljonkin, osa ongelmista on sellaisia, joille se on käytännössä mahdotonta tai ainakin erittäin haasteellista. Palvelujen saatavuudessa ongelma konkretisoituu erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa, jossa etäisyydet palvelujen äärelle ovat pahimmillaan useita satoja kilometrejä. Siksi jokainen kuntajaon muutostapaus on arvioitava erikseen kuntien erityislaatu ja sijainti huomioiden.
Pihlajamäki korostaa, että Suomessa kunnat hoitavat yli kaksi kolmasosaa julkisen sektorin tehtävistä. Tehtävät ovat osittain pakollisia mutta myös vapaaehtoisia. Sosiaali- ja terveystoimi lohkaisee kuntien menoista enemmän kuin puolet, opetus- ja kulttuuritoimi yli neljänneksen ja muut tehtävät yli viidenneksen.
Pihlajamäki vaatii, että valtion tulee tulevaisuudessakin vastata omista velvoitteistaan eli kunta- ja palvelurakenneuudistuksen varjolla ei valtion rahoitusvastuuta saa vähentää. ”Ja jos kunnille jatkuvasti uusia lakisääteisiä tehtäviä sälytetään, niille on valtion myös osoitettava rahoitus.”
Miten palvelut Suomessa tulevaisuudessa järjestetään ja miten ne rahoitetaan, siinä Suomi on Pihlajamäen mukaan samojen haasteiden edessä kuin pääosa Euroopan maista, joissa mm. sosiaali- ja terveysmenojen kasvu on nopeaa vanhusväestön lisääntymisen seurauksena. Tässä suhteessa kunta- ja palvelurakenteen uudistamishankkeen onnistunut eteenpäin vieminen on äärimmäisen tärkeää”, Pihlajamäki korostaa.
Pihlajamäki katsoo, että kuntien hyvinvointipalvelujen tuottaminen pelkästään markkinaehtoisesti on vaikeasti toteutettavissa, kun otetaan huomioon kuntakenttämme heterogeenisuus, pitkät välimatkat erityisesti pohjoisessa ja itäisessä Suomessa ja kuntien asukkaiden perusoikeudet ja yhdenvertaisuus.
Latautuu ...
