Mikko Vaismaa yhteisöllisyyden lisäämisestä: Lähemmäs istumalla ja hymyllä saadaan jo paljon aikaan

0
Stand up -taiteilija Mikko Vaismaa sai kiittävää palautetta kirkkokahveilla esityksensä jälkeen niin seurakuntien työntekijöiltä kuin maallikoiltakin. Vasemmalla Seinäjoen seurakunnan nuorisomuusikko Maiju Ylinen ja oikealla hiippakuntasihteeri Jukka Helin. (Jouko Siirilä/jpnews.fi)

Jouko Siirilä

ALAVUS

Alavuden seurakunnassa vietettiin viime sunnuntaina Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunnissa etenkin Lapuan hiippakunnassa, Seinäjoen ja Jyväskylän ympäristössä suorastaan kansanliikkeeksi muodostunutta Jaetut eväät -teemasunnuntaita. Vastaaviaan on järjestetty viiden vuoden aikana paikallisesti ja hiippakuntatasolla myös Oulun seudulla. Ideasta on otettu nyt myös koppi pääkaupunkiseudulla. Katso myös videohaastattelut juttumme yhteydessä.

kategoriainfo1

Noin viisi vuotta sitten liikkeelle lähteneen tapahtumaketjun tavoitteena on kokoontua maallikko- ja työntekijävoimin jakamaan kokemuksia eri seurakunnissa löydetyistä tavoista elävöittää jumalanpalvelusta, sanoo Lapuan hiippakunnan hiippakuntasihteeri Jukka Helin. Jaetut eväät -idea on laajentumassa myös pääkaupunkiseudulle.

– Tämä näyttä jatkuvan. Seuraava yhteisen jakamisen paikka on maaliskuun viimeisenä viikonloppuna Helsingissä. Ovat siis Kehä III:nkin sisällä huomanneet, mitä olemme täälläpäin tehneet. Päättäkääpä omissa seurakunnissanne järjestää silloin retki Helsinkiin, Helin innosti kuulijoitaan. Tapahtumasta tiedotetaan tarkemmin tuonnempana.
Päivän työskentely aloitettiin viettämällä yhteistä messua Alavuden kirkossa. Jo virren veisuun puhtaudesta ja vahvuudesta saattoi päätellä, että saapuvilla oli melkoinen joukkoa motivoituneita kirkkoaktiiveja ympäri laajaa hiippakuntaa.

Koomikko pyhän äärellä

Ennen kuin toistasataapäinen vierasjoukko siirtyi seurakuntatalon molempiin kerroksiin ryhmätyöskentelyihin, kuultiin luokanopettajan työstä kokopäivätoimiseksi stand up -taitelijaksi siirtyneen Mikko Vaismaan riemukas esitys kirkollisen kulttuurin, etenkin seurakuntaelämän ykköstuotteen, messun olemuksesta, miten sitä voisi kehittää sekä ajatuksia suomalaisittain ”ainoasta oikeasta” tavasta kokea pyhyyttä.
Suomalainen peruskäsitys pyhästä on usein sitä, että on hiljaa, on seesteistä ja rauhallista. Moni tietää jo nykyisin, että esimerkiksi Afrikassa pyhää ei välttämättä koeta vain ja ainoastaan hiljaisuudessa.

– Afrikkalaisissa messuissa ihmiset tulevat suoraan etupenkkiin, laulaen ja tanssien, nauratti Vaismaa yleisöä. Se tarkoittaisi, että heidän kokemuksensa pyhyydestä on jotenkin väärä. Sitä minä en suostu uskomaan, Vaismaa sanoo painokkaasti.

Seurakuntatoimintaan itsekin osallistuvana taitelijana Mikko Vaismaa ei kuitenkaan kehottanut laittamaan elämää seurakunnissa uusiksi, vastasipa vain retorisesti ja draamallisesti värikkäällä tavallaan Alavuden kirkkoherran Jussi Peräahon esittämään peruskysymykseen. Kirkkokahvien yhteydessä Peräaho pyysi jokaista osallistujaa miettimään jatkoa ajatelleen ”miten minä voisin elävöittää ja olla tuomassa lämpöä ja läheisyyttä oman seurakuntani messuun.

Fyysinen läheisyys ja hymy avainasemassa

Vaismaa istutti osallistujat kahteenkin otteeseen uusille paikoille eri ihmisten viereen. Sitten vasta mies päästi itsensä vauhtiin. Ja kävi niin kuin hän ennusti, että hyvä olo ja tunteet tarttuvat lähellä oltaessa ja luovat sillä tavoin yhteisöllisyyttä, joka on elävän seurakuntaelämän yksi keskeinen ulottuvuus.

– Mulla on mielessäni kaksi pääpointtia. Jumalanpalveluksessa kokoonnutaan yhteen – siis oikeasti yhteen. Ei levittäydytä ympäri isoa kirkkotilaa.
Jos tai kun näin käy, kirkossa voidaan papin tai jopa maallikkovoimin tarjota ihmisille ystävällisesti ja pakottamatta mahdollisuus siirtyä eteen tai keskemmälle, lähemmäs toisiaan – Alavudella ainakin massiivisten sivupilareiden sisäpuolelle.

– Siitä se lämpö syntyy. Läheisyys koetaan Suomessa vähän kiusalliseksi mutta kun se kulttuuri saadaan syntymään, niin kyllä ihminen siihen sopeutuu täälläkin, Vaismaa vakuutti.

Miehen ensimmäinen teesi siis oli, että ihminen haluaakin kohdata muita ihmisiä, eikä olla etäällä, vaikka ihmiset juuri Suomessa täyttävät ensinnä takimmaiset ja reunimmaiset paikat. Mutta tuntemattomien kohtaaminen täytyy tapahtua turvallisessa tilassa.
Yhtä yksinkertainen mutta samoin ehkä liian harvoin elämme todeksi Mikko Vaismaan toista neuvoa.

– Mikä myös luo lämpöä ja läheisyyttä on hymy. Hymyillään toisille, tervehditään ja vaikkapa halataan. Ne ovat kyllä tärkeä osa lämminhenkistä yhteisöllisyyttä. Tämä koskee yhtä lailla meitä kaikkia, myös heitä, jotka tekevät työtä seurakunnissa.

Mieluummin lähelle kuin ulkokehälle

Entä jos kirkkoon tulee joku arka tai utelias ensikertalainen ja sitten hänet ikään kuin määrätään istumaan eteen, kun siellä on usein tilaa?
Mikko Vaismaa sanoo, että jos tulija on saatu sisään tullessa kokemaan kirkkotila turvalliseksi paikaksi niin hänen mielestään voi ihan hyvin sanoa, että täällä edessä ja keskellä on hyvin tilaa ja että on puhujankin kannalta parempi, että hänellä on näköyhteys kaikkiin läsnäolijoihin.

– Osallistuja tekee itse sen valinnan, voi tulla tai jäädä paikoilleen. Mutta väitän edelleen, että iso osa ihmisiä ajattelee tuossa vaiheessa, että tämä on hyvä idea, kun on lupa ja turvallista istua lähellä muita, tuntea yhteenkuuluvuutta koko porukan kanssa. Turvaa haetaan aluksi sieltä ulkoringistä mutta tiedän, että tuo tunne löytyy myös lähellä toisia. Ehkä jopa paremmin.

Mikko Vaismaa kommentoi videolla kolmen vartin esityksensä keskeisiä teemoja.

 

Seurakuntapastori Liisa Toivonen Alavudelta ja hiippakuntasihteeri Jukka Helin kertaavat videolla Jaetut eväät -tapahtuman antia.

 


 

kategoriainfo2

JÄTÄ KOMMENTTI