Ankkurit iloitsivat 1.erävoitosta poikien Superpesiksen pronssiottelussa Pattijokea vastaan Kitrolla. (Kuva: JK/JPnews)
Alajärven Ankkureiden poikien Superpesisjoukkue sai maanantai-illaksi pronssiottelun ensimmäiseen osaan pohjoispohjanmaan joukkueen Pattijoelta.
Joukkueet ovat kohdanneet jo kerran aikaisemmin runkosarjan jälkeisissä sijoitusotteluissa. Tuolloin ottelu käytiin Pattijoella ja Ankkurit voittivat kamppailun niukasti 0-1.
Toinen kohtaaminen ei eronnut lopputuloksen suhteen edellisestä kohtaamisesta  piirun vertaa, sillä sekin päättyi samoin jaksolukemin 1-0 (8-1,2-2) Alajärven Ankkureille.
Maanantain ottelu näytti joukkueiden 1.jakson peliä katsomon puolelta seuratessa enemmänkin rennolta pelailulta loppukesän poutasäässä, eikä niinkään tuskaiselta taistelulta yhdestä ainoasta tärkeästä juoksusta.
Edelle mainitun vakutelman otteluun teki Ankkureiden raju ensimmäisen jakson “tyhjentävä” esitys, yhteensä kuusi hyvillä lyönneillä iskettyä juoksua, jossa komeimpana suorituksena nähtiin lyöjäjokeri Sami Mikkolanahon tinttaama kunnari ja yksi tavallinen (1+1).
Ensimmäinen jakso oli käytännössä taputeltu, kun vuoroparin pöly vihdoin laskeutui hiekkatekonurmen pintaan. Kaksi muuta 1. jakson juoksua syntyivät sitten vain pelailun lopputuotteena, samoin kuin Pattijoen saama “lohdutusjuoksu”.
Mutta niin se vain oli jälleen tässäkin pelissä nähtävä, kun hyvänolon tunne iskee joukkueeseen kesken ottelun ja ottelutauko lisää vielä rentoa oloa, on äärettömän vaikea motivoitua taistelemaan “veren maku suussa” helpon jaksovoiton jälkeen. Tästä ei voi oikein syttää ketään henkilökohtaisesti, me ihmiset vain olemme tällaisia, paikasta riippumatta.
Pattijoki oli sisuuntuneempi  ensimmäisen jakson rökäletappiostaan ja se tuli hyvin motivoituneena taistelemaan vielä voitosta ottelun toiselle jakso-osuudelle.
Se uhkasi kotijoukkuetta alusta loppuun, kun hämmentynyt isäntäjoukko ei tahtonut saada “konetta” kunnolla käyntiin koko jakson aikana.
Lukuunottamatta, myös jälleen kerran tärkeää, neljännen vuoroparin täyttävää, jossa Sasu Iivarinen kumautti komeasti väliin ja Sami Käpyaho viiletti syöksyen kotipesään otteluvoittoon vaaditun tasoitusjuoksun.
Se oli siinä vain ottelujen voitot ratkaisevat, ja seuraavaksi joukkue matkaa Raahen suuntaan Pattijoen vieraaksi 2. osaotteluun. Tuossa vieraspelissä Ankkuritiimillä on jo otteluvoitollaan mahdollisuus  ratkaista pronssimitalien kohtalo.
Ottelun juoksujen lyöjät/tuojat, sekä joukkueiden parhaina palkitut pelaajat:
Alajärvi: Kari Kellokoski 0/2, Matti Saukko 0/1, Sasu Iivarinen 2/0, Janne Kivipelto 1/0, Robert Tallbacka 2/0, Matias Rinta-aho 2/0, Ville Viljanmaa 1/0, Sami Käpyaho 0/2, Jere Saukko 0/3, Sami Mikkolanaho 1+1/2.
Palkitut: I Kari Kellokoski, II Matti Saukko.
Pattijoki: Ilkka Ylitalo 0/3, Jani Lassila 1/0, Tuomo Rautio 1/0, Jouko Rautio 1/0.
Palkitut: I Jani Lassila, II Tuomo Rautio.
Tuomarit: Harri Mantila ja Keijo Katajamäki.
Ykkösnyrkki matkaa keskiviikkona Kankaanpäätä vastaan
Järvi-Pohjanmaan joukkueilla otteluita vilisee kuin liukuhihnalta , vaikka muut seurat ovat jo omat pelinsä lopettaneet aikoja sitten.
Erikoiseksi nuo pelit tekevät ne tosiasiat, että ne eivät ole aivan mitä tahansa otteluita.
Kysymyksessä ovat nimittäin monella tavalla merkittävät pesäpallourheilun uroteot, jotka aikanaan kirjoitetaan suomalaisen urheilun historiankirjoihin. Näin asiat noterataan ainakin virallisesti.
Mutta menestyksien merkitys alueelle sen ihmisille ja elämänmenolle on konaisuutena tärkeämpi kuin suurin osa alueella asuva kansalainen edes tajuaa. Positiivisesti valtakunnan tiedotusvälineiden “silmätikuksi” ja sitä kautta kotiseudun markkinamieheksi pääseminen ei ole mikään itsestään selvyys.
Pesäpallourheilun mestaruustason eliitissä mukanaolon myötä siihen julkisuuteen on erinomaiset mahdollisuudet nousta, ohi monen muun halukkaan kaupungin tai kunnan.
Alajärven poissaolo Superpesistasolta on kestänyt, suoraan sanoen, liian kauan. Yksi sukupolvi on ehtinyt kasvaa lähes kokonaan ulos perinteisestä, seutukunnalle ominaisesta, urheilulajista.
Upeat puitteet ovat saaneet elää tyhjyyttään rauhassa.  Mainoseurot ja pääsylipuihin tarkoitetut sentit ovat törsätty johonkin muuhun.
Tosiasia on, että valtakunnan huippupelaajien kasvattajaseuroja ei muista kukaan, vain esilläolijat muistetaan ja mainitaan vielä mainitsemisen jälkeenkin.
Latautuu ...
