HAIKARAT LISÄÄNTYVÄT JÄRVIALUEILLAMME ?

0
Jalohaikara tarkkailee kalaparvien liikkeitä kirkasvetisen Vähä-Liesjärven rannan läheisyydessä. (Pentti Hautala)

Pentti Hautala – Töysä

Jalo-ja harmaahaikarat nauttivat olostaan Suomessa yhä suuremmalla sakilla. Tämä selviää BirdLife Suomen kokoamista tilastoista.
Lintulaskennat ilmentävät yli tuhannestakin jalohaikaran havainnosta kuukauden aikana. Havaintoja on tehty kaikkialta Suomesta. Harmaahaikaroita on vielä runsaammin.

2000-luvun alussa haikarat olivat vielä hyvin harvinainen näky Suomessa. Ensimmäisen kerran mm. jalohaikara havaittiin vuonna 1966. Jalohaikaran ensimmäinen pesintä tapahtui vasta v.2018 Porvoossa. Tutummat harmaahaikarat ovat pesineet yleisemmin. Ja poikasia pesistä on selvitynyt elävinä luontoon keskimäärin neljä.

Myöskin sisämaan järvillä, Pohjanmaan maakunnissakin on haikaroita havaittu kuluneen kesän aikana paljon enemmän mitä aikaisemmin. Sen ovat nähneet omakohtaisesti kaikki vähänkään luontoa seuraavat.
Ja peräti ainutlaatuista on, että vielä näin myöhäissyksylläkin haikarat viihtyvät maakuntamme vesistöissä.

Haarmahaikaran lentoa yli Alavuden ja Ähtärin rajan juhlisti lokakuun toisena sunnuntaina auringonpaiste sekä muutamat lumihiutaleetkin.(Pentti Hautala)

 

-Sunnuntaina 13 päivänä lokakuuta kolme harmaahaikaraa ja yksi jalohaikara kalastelivat näppärästi Alavuden ja Ähtärin alueella sijaitsevan Vähä-Liesjärven kirkkaasta rantavedestä.
Pilvipoutaisessa, parin lämpöasteen säässä ja auringon pilkahdellessa sopivasti välillä selkeältä taivaalta sujui yhdellä jalalla seisoenkin kalastus kuin tanssi.
Vähä-Liesjärvellä ja yleensäkin Ähtärin-Alavuden alueella ovat jalo-ja harmaahaikarat viihtyneet koko kesän. Nämä haikaralajit tulevat toimeen yhdessä. Lisäksi kaulushaikaroita on pesinyt usealla järvellä.

Nyt vain vähän murehduttaa monia, onko haikarat tykästyneet niin paljon järviimme, etteivät hoksaa lähteä lämpimämpiin maisemiin ennen järvien jäätymistä. Edellisiltä talvilta on jo esimerkkejä eteläisemmän Suomen alueelta, että haikaroita on jäänyt sinnittelemään luontoon sulina pidämpään pysyneiden virtaavien vesien alueella. Linnut ovat lopulta tarvinneet ihmisten apua.

 


 

JÄTÄ KOMMENTTI