Hongisto taistelee maaseudun puolesta- nyt vuorossa kenttäsirkkelit!

0
Hongistolta käy laatuun myös perinteinen maaseudun käden taito- seinähirren "piiluttaminen"
Järvipohjalais kansanedustaja Reijo Hongisto (ps) on jättänyt tänään Suomen hallituksen vastattavaksi jälleen kirjallisen kysymyksen.
Katso ohesta Hongiston elämän realiteetteihin perustuva, perusteltu kirje. Kirjeen lopussa on myös kansanedustaja Hongiston esittämä kysymys ”päättäjille”.

.

Eduskunnan puhemiehelle


Maaseudulla on vuosikymmeniä rakennettu puusta asuintaloja ja talousrakennuksia. Puu on ollut tuttu ja turvallinen, sekä kustannustehokas rakennusmateriaali, joka on usein vielä saatu hankittua omasta metsästä. Rakennustarvikkeet on perinteiseen tapaan sahattu joko omalla tontilla sinne siirretyllä siirtosahalla eli kenttäsirkkelillä, taikka sahattava puutavara on kuljetettu jollekin sellaiselle paikalle johon kylään saapunut siirtosaha on asetettu. Näin kylään saapuneella siirtosahalla on saatettu samassa paikassa sahata koko kylän tarvitsemat rakennusaineet.
Sahattavan puutavaran laadun ja määrän on tietenkin valikoinut henkilö jolle sahatavaraa on tuotettu. Näin siirtosahan omistajalle, joka usein vielä itse toimii sahaajana, on jäänyt pelkkä sahaamisen suorittaminen ja vastuu siitä että sahattu aines on mittatarkkaa ja sen laatuista, jota puutavaran toimittanut henkilö on tilannut.

Rakennuspuutavaran tilaaja, siis itse rakentaja, on sahauttanut puutavaraa siinä määrin kun sitä on rakennuspiirustusten puitteissa tarvittu. Rakennuksen piirtäjä ja suunnittelija vastaa omalta osaltaan siitä, että rakennusten piirustukset ovat rakennuspaikan vaatimien lujuuslaskelmien mukaiset.
Se mikä koskee puutavaran sahaajaa, koskee samalla tavalla myös puutavaran höylääjää, kun höylätään mökeille ja asuinrakennuksiin vaikkapa lattialankkuja ja erilaisia paneelilautoja.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myös Suomessa ollaan ottamassa käyttöön EU:n rakennustuotedirektiiviä, joka edellyttää CE- merkintää kaikelta markkinoille tulevalta saha- ja höylätavaralta, jolle on olemassa harmonisoitu tuotestandardi. Yleisen oikeustajun mukaan vaatimus CE- merkinnästä on perusteltu ja järkevää sellaisten rakennustuotteiden kohdalla, jotka valmistetaan myös materiaalinsa osalta alusta loppuun jolloin sen valmistaja voi vaikuttaa materiaalin laatuun, koostumukseen ja sitä kautta myös lujuuteen. Näin ei kuitenkaan ole luonnossa kasvaneiden puiden kohdalla, joille ei löydy valmistajaa. Ihminen ei voi suoraan vaikuttaa puun koostumukseen ja sitä kautta materiaalin mekaaniseen lujuuteen. Ihmisen vaikutus ulottuu ainoastaan siihen minkä mittaista lautaa ja lankkua puusta sahataan.

EU:n rakennustuotedirektiivin käyttöönoton jälkeen omista puista rakentava saa sahauttaa ja höyläyttää edelleen puunsa omalla tontilla, mutta jos vie puunsa vaikka naapurin pihassa olevalle siirtosahalle taikka höylälle, vaaditaan sahalta ja höylän omistajalta CE -kelpoisuus. CE -kelpoisuuden saadakseen sahaajan ja höylääjän tulee käydä asianmukainen koulutus ja hänen tulee pitää FPC- kirjanpitoa. Suomen sahayrittäjät ry:n laskelmien mukaan tällainen koulutus voi maksaa jopa 5000 euroa.

Vuonna 2010 oli Suomessa toiminnassa 1206 piensahaa. Näistä siirrettäviä sahoja oli 457 kappaletta ja kiinteästi asennettuja 749. Toimintakuntoisena oli 390 sahaa mutta jostain syystä niillä ei sahattu. Piensahaksi määritellään sahat, joilla sahataan vuodessa noin 10 000 kuutiometriä puuta ja joilla työskentelee alle 10 henkilöä. Useimmat siirtosahat- ja höylät ovat niin sanottuja mikroyrityksiä, joilla työskentelee 1-3 henkilöä.

Kun kymmeniä vuosia osapäiväisesti, esimerkiksi maatalouden liitännäiselinkeinona sahannut yrittäjä joutuu CE -merkintäoikeuden saadakseen koulunpenkille, harkitsee hän toimintansa jatkamista. Sahaajayrittäjän ammattitaito ei lisäänny eikä vähene CE – merkinnän käyttöönoton myötä. Yleisen oikeustajun mukaan sahaajayrittäjä ei myöskään ole vastuussa siitä mikäli hänen sahaamastaan rakennusmateriaalista rakennetaan arkkitehdin piirustusten mukaisesti rakennus jonka lujuuslaskelmat joskus pettävät. Vastuussa on rakennuksen suunnittelija, eikä puuta sahannut yrittäjä.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan CE – merkintäpakko lopettaa Suomesta noin 150 – 200 piensahaa. Koska näistä piensahoista suurin osa toimii maaseudulla, vähenevät maaseudun työpaikat entisestään. Samalla hankaloitetaan myös maaseudulla ja harvaan asutulla alueella tapahtuvaa rakentamista. Sahauskustannusten nousu lisää osaltaan rakentamiskustannuksia.

Pienyritysten Eurooppalaisessa peruskirjassa todetaan: ”think small first”. Tämä on hyvä periaate, jota toivotaan myös Suomessa noudatettavan. CE – merkinnän käyttöönotto ei suosi pieniä mikroyrityksiä, vaan suuria – kymmeniä taikka satoja henkilöitä työllistäviä megaluokan sahalaitoksia, joille puutuotealan merkintäkoulutuksiin osallistuminen ei ole kustannuskysymys


Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen millä tavalla sahatavaran CE merkintäpakko hankaloittaa ja vaikeuttaa suomalaisten mikroyritysten toimintaa ja onko hallituksen tiedossa millä tavalla CE – merkintäkoulutukseen osallistuminen parantaa kymmenien vuosien sahauskokemuksen omaavan sahayrittäjän laatuosaamista ja ammattitaitoa, sekä mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta myös Suomessa ryhdytään toteuttamaan käytännössä pienyritysten Eurooppalaisessa peruskirjassa olevaa vaadetta edistää ensisijaisesti pienten yritysten toimintaa?


JoulukampVB1

JÄTÄ KOMMENTTI