
Varsin vaikuttava oli juhla kokonaisuudessaan.
Kirkossa jo säväytti Martti Ojajärvi trumpetillaan juhlayleisön valppaaksi ja sama mies puhalsi paljastusjuhlan aluksi.
Kunniavartiossa seisoivat edesmenneen Mikko Matintuvan lapset Juha ja Maria palauttaen samalla isä Mikon aloitteellisuuden tässä hankkeessa.

Reijo Vähälän paljastuspuhe oli kaunis ja sen yhteyteen sovitetut runot samoin. Paljastuspuheessaan Reijo Vähälä kuljetti kuulijansa aikaan, kun Suomi oli Venäjän suurruhtinaskunta ja niissä oloissa Jacob Cuhlberg kuljetti seurakuntaansa kohti vapautta ja oikeutta puhua kodista. Hänen aikanaan rakennettiin nykyisinkin käytössä oleva Engelin suunnittelema Gabrielin kirkko.
Aikaisemmin oli saarnassaan kappalainen Ari Auranen koskettanut tätä aihetta ja sanoikin Jacob Cuhlbergin olleen kirkonrakentaja pappi.
Päiväjuhlaa juhlisti kunnioitettava määrä juhlayleisöä, jotka saivat nauttia Antti Laukkosen leipomista täytekakuista ja kahvista, jonka nelimarkan naiset tarjoilivat juhlayleisölle.

Päiväjuhlan aluksi laulettua virttä 577 säesti osittain myös Martti Ojajärvi trumpetillaan kanttori Ismo Pitkäsen rinnalla. Antti Laukkosen avaussanojen jälkeen saimme nauttia hyvästä viulumusiikista Salla Niemen ollessa solistina ja Minna Ehrnroothin säestäessä pianolla.

Arvo Penttilä toi puheessaan esiin kuinka perustetulla Cuhlberg-toimikunnalla oli kaksi tavoitetta ”muistokivi ja sukukirja – nyt molemmat on toteutettu”.

Reijo Vähälä ilahdutti uudelleen kuulijoitaan lausunnallaan, jossa hän on todellinen mestari. Yksi lausutuista runoista oli Cuhlberg- ja Nelimarkka juurisen Heikki Peltomäen kirjoittama koskettava runo ”Äiti ja poika”, joka oli kirjoitettu 1944 kaatuneiden veljiensä muistolle.

Pentti Jukantupa loi katsauksen sukukirjan syntyvaiheisiin todeten Jacob Cuhlbergistä olevan todella vähän tietoa hänen toimiajaltaan 1805-1839 Alajärven seurakunnan kappalaisena. Katsauksessaan hän toi esiin sen vahvan tiedon kuinka Jacob Cuhlbergin jälkipolvi on pappis- ja aatelissukuisista juurista, jotka vievät aina Englannin ja Ranskan kuningashuoneisiin saakka.

Kappalainen Ari Aurasen koskettava loppurukous ja laulettu virsi 341 kanttori Ismo Pitkäsen ja osin Martti Ojajärven säestämänä sai ylevän ja rauhoittavan lopputunnelman kuulijoihin.
-Pentti Jukantupa