Teksti ja kuvat: Pentti Hautala
ALAVUS/TÖYSÄ
– Kyllä tällainen ulkoilu-liikuntatapahtuma on erityisen tärkeää nyt Koronaviruksen aheuttaman alakulon aikana. Omasta kunnosta huolehtimen on jokaisessa tilanteessa tärkää.
– Tällä järvellä toiminnot kaverien kanssa voi järjestää raittiissa ulkoilmassa niin, että suositukset välimatkoistakin ylittyvät moninkertaisesti, varmensivat EL-Töysän Äijäkerhon päämies Kari Kallio ja liikuntavastaava Matti Yli-Kätkä.
Ja äijäkerholaiset pilkkitapahtumassa Ponnenjärven jäällä torjuttiin tehokkaasti ”mökkihöperyyttä” ja saatiin kuntoliikuntaa sekä mielenvirkeyttä. Kalasaalis olikin sitten toisarvoinen asia.
Samalla toimittiin todella vastuullisesti. Esimerkiksi Akonniemen Markun päräkärryyn lastattuja eväitäkin nautittiin turvavälein. Eikä 10 henkilön kokoontumisen ryhmätkään ylittyneet. Suosituksia noudatettiin jo tottumuksesta, vaikka varmasti tiedostettiin koolla olevan ”koronattomia” henkilöitä.
Kalaa saatiin kohtalaisesti. Ja kuten pilkillä aina, jotkut saivat runsaasti, mutta monet eivät ainuttakaan. Mantereen Antti oli eniten Ahdin suosiossa ja nosti jäälle useamman kalan.
Tätä maaliskuista, muutama päivä ennen kellojen kesäaikaan siirtämistä järjestettyä, ulkoilutapahtumaa suosi aurinkoinen kevätsää. Omaa jännitystä liukkaalla jäällä toimineille aiheutti lähes myrskyn voimalla etälän suunnalta puhaltaneet tuulenpuuskat.
Tuulen voimakkuuden tuottamasta vauhdinhurmasta sain itsekin nauttia. Kotirannasta sain suunnata sukseni myötätuuleen 2,6 km:n etäisyydellä sijaitsevaa äijäpaikkaa kohden. Puhurit puskivat vaudin,”älykellon” näytön mukaan lähes viiteenkymppiin. Aikaa matkaan meni noin 5 minuuttia. Rapon Teuvo matkasi myös myötätuuleen kelkalla, mutta jäi parisensataa metriä suksimiehen vauhdista.
Mutta paluumatka vastatuuleen vaati voimia ja vei aikaa 45 minuuttia. Monta kertaa ponnistelun aikana kiittelin myöskin terävien sauvanpiikkien tehoa.
