Haikarat ja ruskosuohaukat ym.. ”MERILINNUT” rikastuttavat sisämaan järviä!!

0
Suomen suurimmat haukat, ruskosuohaukat, kinastelevat pesäreviiristään Töysän Ponnenjärvellä. (Kuva: Pentti Hautala)

PENTTI HAUTALA
Alavus/Töysä

Moni aikaisemmin maaseudulla menestynyt tuttu lintulaji on hiipunut lähes olemattomiin – sukupuuttoon. Ja monien lajien ennustetaan vähenevän ja katoavan tyystiin luonnostamme.

Lintukatoon vaikuttavat muun muassa ympäristösaasteet, -myrkyt, avo-ojien suojaa taanneiden vesakoiden puuttuminen, lehmien laiduntamisen väheneminen jne..
”Wanhanajan” maaseutulintujen tilalle on tullut kylläkin sitten monta muuta, aikaisemmin vain merten ja suurten järvien rantaruovikoissa ja niiden läheisyydessä viihtyneitä, ihastuttavan komeitakin lintulajeja. Näitä ovat esimerkiksi haikarat, merikotkat ja Suomen suurin haukka, ruskosuohaukka.

Harmaa-ja jalohaikaratkin ovat runsastuneet sisämaan järvialueillamme. Tässä harmaahaikara Ähtärin ja Alavuden rajamaisemissa. (Pentti Hautala)

On hienoa, että mainitut upeat lintuntalajit ovat hyväkyneet pesimiseensä sisäämaan järvet. Esimerkiksi kaulushaikaroiden pulloon puhaltamista muistuttava ääni kuuluu nykyään jo melkein jokaiselta järveltämme. Samoin ruskosuohaukat lentelevät ylväästi rantapeltojemme yläpuolella muun muassa jyrsijöitä, sammakkoita ja muuta ruuaksi kelpaavaa katsellen.

Merimetsot ja valkoposkihanhet ovat runsastuneet eniten. Ja näiden lintujen metsästysoikeudesta kiistellään tällä hetkellä kiivastikin Suomessa.
Näiden voimakkaasti lisääntyvien ja tuhoja tekevien lintujen intomielinen suojelu ihmetyttää. Kuten monien tuhansien yksilöiden valkoposkihanhien ja merimetsojen parvet. Samalla sallitaan metsäkanalintujen metsästys sukupuuttoon!

Muistetaanpa vain, kuinka vielä 1980-luvulla metsässä liikuessa lehahti lentoon tuon tuostakin metsoja, koppeloita, teeriä, pyitä. – Koska tällä vuosituhannella olette viimeksi tavanneet metson?
Kansallislintumme, laulujoutsenen metsästystäkin jo himoitaan. – Ei kannata ainakaan herkuttelun paistiksi himoita. Kokemuksia on sähkölankaan lentäneestä ja ei varmasti monelle maistu!
Lankaan lentäneiden merimetsojen ja valkoposkihanhien liha on aivan syömiseksikin kelpaavaa.

Kaulushaikaran pulloon puhaltamista, laivan sumutorvea ja sonnien mylvintää muistuttava ääni kuuluu järviltämme kilometrienkien etäisyydelle. Ympäristöön sulautuvaa lintua on konstikasta kuvata. (Pentti Hautala)

 

S-market_Soini160620

JÄTÄ KOMMENTTI