Junankuljettaja, talonmies ja Kuopion torin hupiukko – Jokapaikanhöylänä eläinpuistossa jo yli 40 vuotta! 

0

– Voi voi, tuo poika polttaa vielä koko puiston!

Näin parahti aikoinaan eläinpuiston perustaja Väinö Jaakola katsellessaan maissipiippua poltellutta Visalan Veikkoa, joka touhusi ensimmäisessä kesätyöpestissään eläinpuistossa. Takana on nyt yli neljäkymmentä vuotta ”jokapaikanhöylän” hommia eläinpuistossa, eikä Veikko ainakaan toistaiseksi ole saanut suurempaa vahinkoa aikaiseksi.

Alkuun työt olivat sesonkitöitä ja sijaisuuksia. Vakituisen työntekijän paperit Veikko allekirjoitti vuonna 1986.

– Ensimmäisen kerran olen tullut alueelle hommiin 15 vuoden ikäisenä tenavana. Mopolla tulin ja Väinö Jaakolan kanssa siivottiin juuri valmistuneen pöllötalon pohjalta rakennusjätteitä.

Sittemmin Jaakola on siirtynyt ajasta iäisyyteen ja pöllötalokin purettiin muutama vuosi sitten. Veikko siirtyi eläinpuiston palkkalistoilta Ähtärin Energian ja Veden hommiin vuonna 2018, mutta työt alueella ovat jatkuneet sen jälkeenkin.

Veikko on nähnyt niin Hotelli Mesikämmenen, Mini-Suomen, Kotieläintilan kuin Stereotalonkin (nykyinen Ähtäri-halli) rakentumisen. Vuosien varrella Veikko on ollut niin talonmiehenä, avustanut eläintehtävissä, kyydittänyt turisteja pienoisrautatiellä ja onpa Veikko työskennellyt Mini-Suomessa Kuopion torin hupiukkonakin.

– Työtä on tullut tehtyä jokaisen toimitusjohtajan aikana, Veikko laskeskelee.

Matkailualueella Veikko tunnetaan supliikkina tarinaniskijänä. Vanhoja valokuvia esitellessään Veikon suusta pulppuaa monenlaista muistoa ja kommellusta, joihin hän on työssään turistien ja eläinten parissa päätynyt.

– Tässä ollaan vanhalla kotieläintilalla Moksussa. Siinä joko tuodaan tai viedään karjaa, Veikko muistelee ja näyttää vanhaa valokuvaa.

Toisessa kuvassa on lasikuituinen tekolehmä ja hetkessä Veikon silmiin ilmestyy veikkomainen pilke:

– Et arvaa, missä tuo lehmä nykyään seisoo?

Kyseessä on vanhan kotieläintilan opetuslehmä, jolla sai harjoitella lypsämistä.

– Jotakin kautta lehmä oli päätynyt kotieläintilalta entiseen lännenkylään. Lännenkylässä syttyi tulipalo ja Raution Kari sen lehmän sai raahattua turvaan. Kaatopaikalle se oli menossa, mutta minä sen sieltä lavalta sitten pelastin. Mustunu se oli ja utareesta jälellä vaan mustat kumiroiskeet. Kuitenkin se oli sen verran palon jäliltä tolpillaan, että otin ja vein mökille Pälkäneelle. Siellä se on parikymmentä vuotta nyt laiduntanut keskellä peltoa, Veikko nauraa.

Entisen kotieläintilan opetuslehmä viettää eläkepäiviään Veikon mökillä pälkäneellä.

Lempieläimekseen Veikko nimeää villisian.

– Kyllä minä sympatiseeraan sikaa. Ne on kiitollisia elukoita, sosiaalisia ja siistejäkin, vaikka ne välillä mutakuopassa möyriikin. Se ei oo mikään hienostoelukka – mutta silti hienostokin syö sikaa!

Mieleenpainuvimpia työtehtäviä ovat olleet eläintensiirrot eri eläinpuistojen välillä: niissä Veikko on ollut mukana entisen intendentin Mauno Seppäkosken ja tämän edeltäjän Jukka Lahtisen apuna. Kuvassa Veikon lisäksi myös eläintenhoitaja Tiina Nordberg.

Veikko tunnetaan Ähtärissä lisänimellä Myski. Myskihärkää ei eläinpuiston lajistossa kuitenkaan ole koskaan ollut, joten mistä moinen lempinimi?

– No se on vähän omaa tyhmyyttäni, ihan vapaa-ajanreissulla töpselöin Ruotsissa. Sain päähäni, että otanpas entiselle anopille vähän myskinkarvaa tuliaisiksi eläintarhasta. En sitten aidanraosta ylettynyt, niin menin sinne tarhan puolelle. No sillähän olikin vasikka, en minä sitä tajunnu. Justiin kerkesin nokkasta sen karvatupsun siitä maasta kun lähettiin. Myski heitti ilmaan, enkä lentänytkään aidan yli vaan persus edeltä suoraan sarveen!

Jälkeenpäin myskihärän antama ilmalento jo naurattaa, mutta todellisuudessa tilanteessa ei ollut hengenlähtö kaukana.

– Sen mää muistan kun sairaalasta heräsin, että oli kauhea jano. Hoitaja vaan pikkusen kostutti suuta ja minä koitin sitä pipettiä mussuttaa niin kuin hampaaton mummo korppua. Viereisessä sängyssä oli joku puolalainen kaveri, jolle tuotiin maljakollinen kukkia. Et usko, kun minä sen maljakon näin ja puolalainen nukahti, niin minä otin kukat pois ja join ne vedet. Kyllä ei oo ikinä maistunut vesi niin hyvältä!

 

Veikko oppi kantapään kautta, että myskihärän tarhaan ei sovi mennä. Anopille tarkoitetut myskinkarvat meinasivat jäädä saamatta, kun vihastunut myski heilautti Veikon ilmalennolle. Anoppi sai kuitenkin karvansa, kun eläintarhan edustaja Irene Sjögren ja kunnan edustaja John-Gunnar Jönsson vierailivat Veikon sairaalavuoteella ja toivat tarhaan jääneet karvatupsut tuliaisina.

 


 

Korona-kartta 700x

JÄTÄ KOMMENTTI