Matkakertomus | Pohjoisen safari 3600 kilometriä

0
Yliajettu poronvasa levähdyspaikalla

3,3 kg:n kuningasrapu Kettusen näpeissä (Kuvat: Jussi Paarvala)

Jussi Paarvala

Paperimies Ari Kettunen starttasi Lohjalta 4.elokuuta aluksi Soiniin, josta yhteinen matkamme jatkui kohti pohjoista. Kilpisjärvi oli ensimmäinen pysähdyspaikka, oikeammin Kelottijärven Vikkurin leirintä-alue. Virvelit otettiin esiin ja harjusta pyytämään.

Niinhän siinä tietenkin kävi, että kohtuullisen kokoinen harjus oli kädenmitan päässä, mutta takaisin meni. Paikka oli mielenkiintoinen harjuksen-kalastukseen. Mökit olivat edullisia, siis kohtuullinen pysähdyspaikka, vaikka kalasaalis jäikin vähäiseksi.

Reilun 3600 kilometrin mittaisen matkamme reitti kartalla (merkattu sinisellä) ja tärkeimmät pysähtymispaikat ( Klikkaa kartasta niin näet sen suurempana!)

Seuraavana päivänä kohti Lyngen-vuonoa. Lyngseidetin ohitettuamme jatkoimme Ullsfjordenin-vuonon puolelle ja eteenpäin Storvolliin, jossa yksi kohteemme, Lyngen Havsfiskecenter sijaitsi. Mökit olivat hyvää tasoa, pikaisesti tavaroiden kanto mökkiin ja heti kokeilemaan kalaonnea.

Lyngen Havsfiskecentrum (Kuvat: Jussi Paarvala)

Ensimmäinen paikka oli silta, jossa Kenraali Banco & Pojat: ohjelman Hietalahti katkaisi vapansa. Minulle ei käynyt niin, vaikka virtaus olikin kova, vaan sain pian kaksi kolmikiloista turskaa. Kettunen ei saanut tunnin kalastuksen aikana mitään, varmaan harmitti, tuta tuli myöhemmin kun Kettunen antoi oppitunnin kalastuksesta.

Kettunen ja kissakala

Seuraavat kaksi päivää kalastimme lähivesillä, myös yöllä, jolloin pyynti oli tuloksellista. Turskaa, 6-7 kiloista, tulikin hyvin. Kävimme Nordkluppenin itäpuolella, jonne Fiskecenterin pojat kertoivat saavan kissakalaa ja pallasta. Kettusella oli erikoinen kissakalapyydys ja se näytti toimivuutensa. Pilkkiin nappasi kuusikiloinen kissakala. Ilme oli mairea, minä en saanut ainoatakaan kissaa.

Lyngen vuonon auringonlasku

Pilkkiini tarttui kyllästymiseen sakka 3-4 kiloista keilaa ja vaikka vaihdoin pilkkiä usein, keilaa tuli. Toki välillä tuli aina turskaakin. Pääasiassa turskaa, seitä, keilaa, puna-ahventa, ja ne muutamat kissakalat. Pallas pysyi poissa, vaikka näköhavainnon saimme matalassa vedessä aivan Fiskecenterin edustalla, jossa vettä oli vain vähän yli kaksi metriä, ylös ei kuitenkaan tullut. Meille kerrottiin että suurin ylös saatu pallas painoi 17 kiloa ja vain parinsadan metrin päässä laiturista.

Kalasaalista Lyngenissä

Aikaisin toisena aamuna käväisin ulkona ja näin neljän hevosen aloittavan karkumatkan, ne ylittivät sillan ja ties minne ehtivätkään ennen aamupäivää.

Hevoset lähtivät luvatta aamulenkille ( Klikkaa kuvasta suuremmaksi!!)

Viimeisenä aamuna lähdimme kohti Altaa. Lyngseidetistä olisi mennyt lautta Olderdaleniin, mutta koska lautta oli juuri ehtinyt lähteä, kiersimme Lyngen-vuonon. Pitkä ajomatka Alta kautta kohti Nuorgamia alkoi.

Altasta etelään oli hieno kallioiden reunustama kanjoni ja pohjalla kirkasvetinen joki. Pysähdyimme pienelle levähdyspaikalle jaloittelemaan, jolloin huomasimme isoon eristemuoviin pakatun mytyn. Silmään pisti paketista ulos tuleva sorkka. Ajattelin jonkun ehkä törmänneen autolla poronvasaan tai poroon. En viitsinyt mennä edes katsomaan oliko lihat otettu talteen. Vastuutonta toimintaa joka tapauksessa.

Yliajettu poronvasa levähdyspaikalla

Illalla olimme perillä Nuorgamissa. Yövyimme Elämysmatkailu K&M Ky mökissä. Uni maistui pitkän ajomatkan jälkeen, rauhallisessa tunturimaisemassa. Aamulla soimme maittavan, monipuolisen aamiaisen, jonka talon emäntä, Maija oli laittanut.

Tästä alkoikin matka toiseen pääkohteeseen, Kuningasravun pyyntiin. Ajoimme kohti Kirkkoniemeä ja Kettunen tiesi paikan, jossa aloimme pyydystää Kuningasrapua. Grasbakken, oli paikka, josta sitten rapuja tulikin. Ensin piti saada syöttikalaa, eikä siinä ollut ongelmia. Muutama heitto ja syöttejä oli. Kolmihaara-koukkuihin vain pala syöttiä, siima tiukalle, sitten vain odottamaan. Paino piti siiman tiukalla pohjassa ja kun saalis alkoi saksia syöttiä, siima löysälle ja tiukka veto. Rapua tuli, suurin oli 3,6 kiloa. Toistakymmentä saksiniekkaa keitimme suolavedessä tillillä maustettuina ja todella herkullista se oli.

Tarkoitus oli jatkaa seuraavana päivänä, mutta onni ei ollut myötä. Kaaduin liukkaassa kelissä ja loukkasin kylkeni, niinpä ei kotiin vietäväksi Kuningasrapuja enää tullut. Syöjiä oli neljä, koska pari suomalaista oli illallisella mukana. Seuraavana päivänä takaisin Nuorgamiin ja vielä kohti Sodankylää, jossa yövyimme ennen paluuta Soiniin ja josta Kettunen seuraavana päivänä takaisin kotiin Lohjalle.

Korona-kartta 700x

JÄTÄ KOMMENTTI