Mikä ihmeen vepe?

0
Koira suorittamassa tehtävää, jossa hypätään veneestä ja uidaan takaisin rantaan ohjaajan luo.
  • Teksti ja kuvat: Maria Palmu
  • VIRRAT

Vepe eli vesipelastus on koirien märkä ja hauska laji, joka on tullut Suomeen vuonna 1989. Alunperin laji oli landseereille ja newfoundlandinkoirille kehitetty rodunomaista toimintaa tukeva koemuoto. Siinä pyritään ylläpitämään roduille ominainen pelastusvaisto sekä luonnollisesti uimataito. Virallinen koemuoto vesipelastus on ollut vuodesta 1992 lähtien. Nykyään kokeisiin voivat osallistua lähes kaikki rodut.

Virtain-Ruoveden Kirsut ry järjestää kesäisin kerran viikossa vepen treenejä. Vesipelastusta harrastetaan Kirsujen nimissä nyt toista kesää. Sateisesta säästä huolimatta väkeä oli treeneihin kertynyt tälläkin kertaa. Aina maanantai-iltaisin Vaskivedellä käy rannassa innokas kuhina, kun koirakot harjoittelevat vesipelastuksen eri osa-alueita. Harjoitusten vetäjänä toimii Virtain-Ruoveden Kirsut ry:stä Jonna Salomaa, jolla on useamman vuoden kokemus vepestä oman landseerkoiransa Rillan kautta. 

  • Tutustuin rodun kautta vepeen lajina. Myöskin koirani kasvattaja on aktiivinen monessa eri lajissa ja siitä sain kipinän vesipelastukseen. Ajattelin ensin, että käyn vähän kokeilemassa, mutta jäinkin tähän innostavaan lajiin koukkuun, Salomaa taustoittaa harrastustoimintansa alkuaikoja.

Salomaa kertoo, että kilpailemaan vepessä koiransa kanssa pääsee suorittamalla soveltuvuuskokeen, jota ei landseerien eikä newfoundlandinkoirien tarvitse suorittaa. Näille kahdelle rodulle on erikoisuutena oma junioriluokka. Muut koirakot aloittavat kilpailemisen alokasluokasta siirtyen avoimen luokan kautta voittajaluokkaan. Vepessä voi myös saada valionarvon koiralle sekä kilpailla SM-kilpailuissa.

  • Usein treenaajillekin tulee yllätyksenä koetilanteen kesto. Jokainen koeliike suoritetaan niin, että jokainen koirakko käy sen tekemässä ja koira viedään välillä autoon tai muualle odottelemaan. Sitten siirrytään uuteen tehtävään. Kilpailupäivä saattaa helposti venyä kahdeksankin tunnin mittaiseksi, vaikka kokeissa on rajoituksena maksimissaan 14 koirakkoa, kertoo Salomaa.

Lajia voi luonnollisesti harrastaa kilpailemattakin. Millaisen koiran kanssa sitten voisi lähteä lajia kokeilemaan?

  • Koiran tulee osata uida ja olla ohjaajan hallinnassa ainakin jollain tasolla. Vepekoiran tulisi olla sosiaalinen; arka tai aggressiivinen koira ei sovellu lajin harrastamiseen. Lisäksi koiralla tulisi olla kokoa ja voimaa sen verran, että se jaksaa vetää venettä ja ihmistä vedessä perässään. Tiedän, että harrastustoiminnassa on ollut mukana heeler -rotuinen koira, joka painaa noin 10kg. Pienellä koiralla kilpaillessa tulee helposti nopeus rajoittavaksi tekijäksi, sillä pieni koira ei jaksa edetä vedessä taakan kanssa kovaa vauhtia. Viime vuosina rotukirjo lajin parissa on ilahduttavasti lisääntynyt, vaikka labradorinnoutajat ja belgianpaimenkoirat ovat vahvasti edustettuina, Salomaa vastaa.

Lajin tarkoituksena on siis ohjata koiraa toimimaan vedessä. Vesipelastuskoe koostuu erilaisista vedessä suoritettavista liikkeistä. Liikkeitä ovat mm. veneestä hyppy, veneen hinaus, esineen vienti ja hukkuvan pelastus. Liikkeet ja liikkeiden suoritustavat vaihtelevat tasoluokittain. Harjoittelupaikaksi tarvitaan ranta. Salomaa kertoo, että harrastusrannan valinnassa on muutamia reunaehtoja. Ensinäkin täytyy olla maanomistajan lupa rannan käyttämiseen. Veden tulisi olla avointa, ei siis mitään lahdenpoukamaa. Avointa vesitilaa tarvitaan niin rannansuuntaisesti kuin kohtisuoraan rannasta poispäin. Rannassa voi olla isoja kiviä, mutta laituria ei saa olla ihan lähettyvillä. Pohjan tulisi olla kova. Tärkeää on hyvä yhteisymmärrys niin uimareiden kuin maanomistajien kanssa, summaa Salomaa. 

  • Harjoitteluun vaikuttaa paljon vesien lämpötila. Tänä vuonna on ollut aivan mahtavan lämpimät vedet heti ensimmäisestä treenikerrasta alkaen ja hukkuvan noutamista rantaan on voitu heti alkaa harjoittelemaan. Yleensä vasta heinäkuussa ihminen on tarjennut kellua vedessä pelastettavana. Elokuun lopussa vedet jo nopeasti viilenevät, joten lyhyestä treenikaudesta pyritään ottamaan kaikki ilo irti, Salomaa tarkentaa.

Aluksi Salomaa kävi Parkanossa harrastamassa lajia, mutta pian tuli eteen oman veneen hankinta. Pienellä porukalla he treenailivat omatoimisesti lajia, kunnes toiminta siirtyi viime kesänä Virtain-Ruoveden Kirsut ry:n alaisuuteen. Salomaa kertoo lajin harrastamisen vaativan panostusta. Yksien alokasluokan treenien järjestäminen vaatii onnistuakseen vähintään neljä ihmistä sekä veneen ja muita tarvikkeita. Avoimen ja voittajaluokan treenaamiseen tarvitaankin sitten jo enemmän väkeä ja kaksi venettäkin. 

Harrastajat valmistelevat asioita yhteistuumin vepetreenejä varten.

Hyvät välineet ovat usein monen harrastustoiminan kulmakiviä, niin myös vepessä. Jotta kaikkien luokkien liikkeitä voidaan harjoitella, tarvitaan kaksi riittävän isoa venettä. Veneisiin tulee mahtua soutaja, koiran pitäjä sekä tietenkin itse koira. Veneiden tulee olla käyttöä kestäviä. Veneisiin tarvitaan ilmapumppuja, mattoja suojaamaan pintaa mm. koiran kynsiltä sekä vetoköysi, jonka avulla koira vetää venettä. Lisäksi tarvitaan pelastusrengas vetoköydellä, merkintäpoijuja, hukkuvaa henkilöä esittävälle ihmiselle patukka, josta koira vetää ihmisen rantaan sekä vähintään 50m kelluvaa köyttä. Koiralle riittää panta, joka saa kastua sekä palkkaamista varten leluja tai nameja. Koira voi lisäksi käyttää pelastusvaljaita. 

Salomaa on tyytyväinen Virtain-Ruoveden Kirsujen hankkimaan upouuteen veneeseen. Tämä lisättynä Salomaan omaan veneeseen lisää harrastusmahdollisuuksia huomattavasti. Kirsut hakivat Maaseudun kehittämisyhdistys Poko Ry:n Kimpsut ja Kampsut -hankkeesta rahoitustukea veneen hankintaan. Päätös oli myönteinen ja vene on nyt hankittu. Maanantaina 29.6.2020 olleissa treeneissä vene pääsi ensimmäisen kerran vesille ja sen avulla voitiin suorittaa ylempien luokkien liikkeitä koirakoiden kanssa, jolloin käytössä on yhtä aikaa kaksi venettä. 

Kaksi venettä mahdollistaa aivan täyden harjoittelun ja kaikkien liikkeiden toteuttaminen on mahdollista, iloitsee Salomaa.

Vepen haasteeksi Salomaa kokee sen, että koiraan ei pysty puuttumaan silloin kun se on suorittamassa tehtävää vedessä. Koira on ainoastaan ohjaajansa käskyn alla. Aluksi koiran kanssa harjoittelu pitää aloittaa hyvin lyhyiltä etäisyyksiltä. Toisena haasteena on esineiden vienti. Koira luonnostaan tuo ohjaajalleen asioita, mutta tässä lajissa pitää myös viedä ohjaajasta poispäin asioita. Vientiliikkeet ovatkin monelle koiralle haastavia. Jos koira vaan tarttuu köyteen tai patukkaan, on veneen ja ihmisen hakeminen vedestä aika helppoa. Onnistumisia Salomaa on vuosien saatossa nähnyt paljon. Aluksi vedessä riehakkaasti iloitseva koira on oivaltanut vepen tarkoituksen ja toimiikin lopulta kuin ajatus. 

Pitääkö koirasi uimisesta eikä sinua haittaa, jos vähän kastut? Haluatko kivaa yhteistä puuhaa koirasi kanssa? Tuntuuko, että innostuit lajista ja haluaisin kokeilla sitä tai käydä katsomassa treenejä? Olet lämpimästi tervetullut mukaan Virtain-Ruoveden Kirsut ry:n toimintaan. Lisätietoja löytyy mm. Kirsujen facebooksivuilta sekä nettisivuilta www.virtainruovedenkirsut.com. Vesipelastuksesta harrastuslajina löytyy lisätietoa mm. Kennelliiton ja Suomen Noutajakoirajärjestön nettisivuilta. 

Mikä sitten motivoi vuosienkin jälkeen Jonna Salomaata vesipelastuslajin parissa harrastamiseen? Hän vastaa hymyssä suin ja iloisesti naurahtaen:

“Tämä on vaan niin kivaa!”

 


 

PTV-viinimyymälä_250620

JÄTÄ KOMMENTTI