Syksyinen sinnittely uuvuttaa – KANSALLISLINTUJA KOOLLA ”KASAPÄIN” !

0
Kun kannoin kainalossani kansallislinnun kotipihaan, ei luontokappale jaksanut nostaa päätään ylös. (Kuva: P. Hautala.)

Teksti ja kuvat: PENTTI HAUTALA
Alavus/Töysä

Ei turhaan ole laulujoutsenta valittu ja nimetty itsenäisen Suomen kansallislinnuksi. Onhan aikuinen lintu kauniin valkoinen ja kooltaan iso. Pitkä kaula ja kookkaat siivet ovat upeimpia näkyjä sinistä taivasta vasten.

Joutsenet olivat harvinaisuuksia vielä 1950-luvulla. Ja oli riemastuttavaa jos lintuja näki kesän aikana kerrankin. Linnut olivat hupenemassa metsästyksen seurauksena sukupuuttoon ja lensivät  pohjoiseen pesimään yön pimeydessä.

1940-luvulla laulujoutsenia metsästettiin niin aktiivisesti, että Suomessa pesi ainoastaan parisenkymmentä paria 1950-luvun alussa. Joutsen rauhoitettiin ja nyt se on levittäytynyt järvien ja lampien pesimälinnuksi koko Suomen alueelle.

Laulujoutsenet ovat myöskin itse ihastuneet maahamme. – Ilmaston lämmetessä yhä useammat sinnittelevät Suomen sulana pysyvissä vesissä sekä jokisuissa koko talven ajan.
Kyseessä on myös tavallaan hyödyllinen lintu. Pitkän kaulansa avulla he ovat nyhtäneet monet rehevöityneet lammet ja järvien rannat puhtaiksi kasvillisuudasta pohjamutia myöden.

Vaivaa ja huolenpitoa joutsenten sinnittely talveen kuitenkin aiheuttaa runsaasti, näin talven tullen, meille järvien ja jokien rannoilla asuville. Kansallislintumme jäätyvät jäihin pakkasöinä ja takertuvat myöskin järviin jätettyihin kalaverkkoihin ja katiskan ”raatoihin”.

Kalaverkosta selvityneen joutsenen voimat lopuivat -1C° pakkasessa Töysänjoen rantapellolle. (Pentti Hautala)

Asun lähellä joutsenien kokoontumispaikkana suosituksi tulleen, talvellakin sulana pysyvän, joen ja järven rannalla. Luontokuvaajana ja lintujen hyvinvoinnista huolta kantavana henkilönä olenkin joutunut paljon huolehtimaan myöskin joutsenten pelastamisesta. Viime vuosina olen hoivannut 21 kansallislinnun elämän jatkumisen

Esimerkiksi nyt joulukuussa havaitsin Töysän Ponnenjärven Likolahdessa noin 200 joutsenen joukossa tempoilevan ja pyristelevän yksilön.
Lähdin hakemaan venettä. – Viime kesäinen nuori joutsen oli kuitenkin päässyt pinteestä pois ja huomasin linnun olevan mykkyrällä joen rantapellolla. Soudin paikalle ja otin linnun syliin. Vastaan tullut pariskunta totesi, että: ”Kyllä tuo joutsen ei enää selviydy”.

Kalaverkon palanen jalassaan järvessä rimpuillut ja päätään roikuttanut joutsen oli todella väsynyt. Lintu ei kyennyt nostamaan päätään ylös laisinkaan.

Hunajalla tehostettu kaurapuuro alkoi kuitenkin maistumaan.(Pentti Hautala)
Mieli ja vaisto veti askeleet kohti jokirantaa ja muita lajikaveraita.(Pentti Hautala)

Kotiin päästyäni laitoin linnun makaamaan puuliiteriin olkien päälle. Sekoitin aamullisen kaurapuuron ”jämien” sekaan hunajaa ja tarjosin sitä. Heti ei tarjottu kelvannut. Toisella yrityksellä jo pää nousi ja hivenen maistui.
Kolme vuorokauden hoito ja ruokinta toi tulosta. Joutsen alkoi seuraamaan minua piha-alueella ja kuuntelemaan läheisessä lahdessa kaakattavien kavereidensa ääniä.

 

Voi sitä riemua kun voimat jälleen riittivät ja siivet kantoivat lentoon… (Pentti Hautala)

Voi taas sitä yhteistä riemua, kun käveltiin puutarhan siltaa pitkin joen rantaan ja siipien voimat ottivat jälleen ilmaa alleen. Suuntana lennolle oli lajikaverit läheisellä lahdella.

.. .ja kavereita oli odottamassa aivan kasapäin joulukuun 4. päivänä lähilahdella. (Pentti Hautala)

 HYVÄÄ SUOMEN ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ! 


 



 

Korona-kartta 700x

JÄTÄ KOMMENTTI