Talkootyöllä…    PÄREKATON PERINNETTÄ PÄIVITETTIIN

0
Kattokökkää suosi sopivasti kohtalaisen lämmin sää. Päreitten laiton alkua "fundeeraamassa": (vas) Risto Yhtiö, Leo Jeulonen, Kimmo Kallioniemi ja Seppo Harju. (Pentti Hautala)

Teksti ja kuvat: PENTTI HAUTALA
 Alavus/Töysä

– On tällaiset talkoot todellakin toivottuja, kun päivitetään vuosikymmenien takaisia pärekatontekotaitoja meille ikäihmisille. – Samalla saavat nuoretkin kiinnostuneet oppeja tästä työstä. Näin perinne säilyy taas pitkälle tulevaisuuteen, iloitsi Karjalassa syntynyt Leo Jeulonen.

Tiuha vasaroiden napputus kuuluikin Töysä-seuran museopihan kattotalkoissa. Mukana oli kymmenkunta eri-ikäistä osaajaa ja opettelijaa. Vasta-alkajatkin olivat sitten melkein täysoppineita viitisentuntia kestäneen kattotöiden tuloksena.

Antti Huvilan höyläämistä päreistä napultiin niin sanottu 3-kertainen katto.
Töysä-seuran puheenjohtaja Tapani Ala-Mutka oli aiheestakin tyyttyväinen talkoolaisten työn tulokseen. Tapani arvelikin, että katto pitää sateen ulkopuolellaan ja rakennuksen kuivana taas seuraavat parisenkymmentä vuotta.

Nuorimmaisena, mutta ei vähäisempänä töissä oli Lauri Kallioniemi. Lauri oli isänsä Kimmon kanssa katolla kaverina ja ehti katsoa muillekin päreiden syiden suunnan. Pärettä taittamalla poika varmisti, että katevärkit tulivat oikein päin valmiiksi katolle nipuissa ja ”myötäsukaan” naulattavaksi.

Mainitakoon tässä yhteydessä, että Lauri Kallioniemi voitti peruskoululaisten tämän vuoden painonnoston SM-mestaruuden huimilla tuloksilla alle 15-vuotiaitten sarjassa. Lempäälässä nousi tempauksella ylös suorille käsille 58 kg ja työnnössä 72 kg. Yhteismäärä 130 kg on myöskin ikäluokkansa PM-tulos.

UUDEN katon sai vuosikymmeniä sitten Hakojärveltä museoalueelle siiretty Järvisen savusauna, joka oli käytössä vielä 1950-luvulla. Saunan lahjoitti museokäyttöön Lilja Järvinen 1980-luvulla. Hirsirakennuksen toivat kokonaisena nykyiselle paikalleen Esko ja Kimmo Kallioniemi.

Kauniimman sukupuolen edustajakin nähtiin kattokökässä ja työ sujui kiitettävästi katon harjallakin.(Pentti Hautala)

Töysän museon pääräkennuksena toimii vanha Vuorisalmen talo. Se on rakennettu Hakojärven kylään alkujaan v. 1856. Hirret siirrettiin Ponnenjärven rantatörmälle, entisen Niemenkylän koulun piha-alueelle. Museotalon vihkiäisjuhlaa vietetiin 10.6.1979.
Suuren museorakennuksen läheisyydessä sijaitsee vanha Ojanperän palvelijoiden talo, jossa sijaitsee kauppa-ja apteekkimuseot. Museopihan perällä ovat savusaunan lisäksi kaksi aittaa, jotka ovat Töysä-seuralle lahjoittaneet Arvi Mäenpää ja Vihtori Niemiaho. Vihtorin lahjoittaman aitan alkuperä on Lehtimäellä.
Vanhojen hirsirakennusten valikoimaan lukeuvat lisäksi Keisalan tuulimylly, joka oli muutettu jo 1900-luvun alkupuolella vesimyllyksi.

Komean kookas ”piharusakko” kävi ihmettelemässä työn touhuja. (Pentti Hautala)

Museopihan mielenkiintoista nähtävää lisää myöskin Seppo Harjun ja Johannes Lampimäen entisöimä pajarakennus.
Pajassa on vuosikymmeniä sitten muokannut rautaa kyläseppänä Richard Haaparanta. Rakennuksen lahjoitti kotiseutuseuralle taannoin Jorma Haaparanta.
Lähimmäksi Ponnejärveä on sijoitettu korsurarennus rantapenkan sisään. Korsun rakensivat 1980-vuosikymmenellä Keski-Suomen pioneerikomppanian sotilaat Keuruulta. Paikallisena rakannuttajana toimi silloin pitäjäneuvos Eino Kukkolan johdolla toimiva Töysän Sotaveraraanit ry.

Museoalueen rakennuksen ovat useimmat alkuperältään hirrestä ja puusta. Vanhemmat rakennuspuut on kaadettu metsästä jo 1800-luvulla.
Talkoiden aikana ihmetelttiinkin oikeutetusti sitä, kuinka hyvää rakennusmateriaalia suomalainen puu on? Se kestää oikein käytettynä ja rakennettuna uudenveroisena monien vuosisatojen ajan. Todellakin isoisältä ja isältä pojalle – pojanpojallekin!
Suomalaiselle puulle onkin suorastaan häpeäksi, että sen kunnia pilataan usein rakentajien virheiden ja ilmanvaihdon ala-arvoisen asentamisen takia.

 


 

JÄTÄ KOMMENTTI