Teksti ja kuvat: PENTTI HAUTALA
Alavus/Tuuri
Moottorien voimalla yläilmoissa liikkuvien varjoliidokkien Suomenmestaruuksista pöristeltiin Tuurin alueen taivaalla 28.-29.8. -Kilpailut käynnistyivät parhaassa mahdollisessa säässä perjantai-iltana kello 17 jälkeen. -Launtaina jatkettiin jo aamuyhdekseltä, edelleen ihanteellisessa säässä.
Lähtö-ja maalialueena toimi Keskisen kyläkaupan lähellä sijaitseva Turusen maatilan laaja nurmipeltoaukea. Suunnistusreitin, navikointi rastikohteet sijaitsivat naapurikylien alueella.
– Launtaina Tuurin taivalla oli yhtäaikaisesti toistakymmentä varjoliidintä pyrkimässä mahdollisimman vähällä polttoaineen kulutuksella, pisteitä ”pisaralla pisimmälle” tehtävässä.
Kilpailut piti liitää jo viikkoa aikaisemmin. Ne kuitenkin siirrettiin epäedullisten sääolosuhteiden pakottamana elokuun loppuun. Ja siirron suhteen olikin Tuurissa tuuria, kun nyt saatiin pöristellä ja liidellä Kuusiokuntien kylien alueelle rastilta toiselle parhaassa mahdollisessa säässä. Osanottajia oli eri pulilta Suomea viitisentoista.
Kilpailun järjestäjänä kunnostautui Etelä-Pohjanmaan Liitäjät ry., ähtäriläisen Aarno Isomäen johdolla
Isomäki selvitti tämän urheilu-taitolajin sisältöä, että kilpailutehtävät valitaan vallitsevan sääolosuhteiden mukaan noin tuntia aikaisemmin tehtävän alkua.
– Lentolaite on melko hidas ja kevyt. Tämä merkitsee sitä, että turvallisuuden takaamiseksi ei laiteella lennetä yleensä yli 3 metriä sekunnissa puhaltavassa tuulessa. Sade on myöskin sellainen tekijä, joka estää näillä ”härveleillä” turvallisen lentämisen, tarkentaa Isomäki.
– Pistemäärää kilpailijat kartuttavat kolmella eri osa-aluella. Niitä ovat target, navigation / tarkkuus suunnistus ja bensankulutus, esittelee Isomäki.
VARJOLIIDIN on yksi keveimmistä moottoroiduista lentolaitteista.
Siihen kuuluu siipenä toimiva varjo eli varjoliidin. Lentäjä istuu valjaissa ja moottori potkureineen sijaitsee lentäjän selän takana.
Liidin / siipi on valmistettu ohuesta kestävästä kankaasta. Etureunassa on tunneliaukot, joista sisään virtaava ilma pullistaa, 11-13 metriä kärkiväliltä olevat ”siivet” oikeaan muotoon. Siivillä on leveyttä keskeltä noin kolme metriä.
Yleensä liitimissä käytetään, 14-28 hevoisvoiman 2-tahtimoottoria. Nykyään on myöskin jo käytössä 4-tahtisia ja sähkömoottoreita.
Lähtö tapahtuu aina, jos ilmavirtauksia on, vastatuuleen. Aluksi juostaan alkuvauhtia moottori tyhjäkäynnillä,vetäen kantopunosta käsillä.Laitetta ohjataan siiven takareunaan kiinnitetyistä jarrukahvoista vetämällä sekä lentäjän painopistettä siirtämällä.
